100% Duunari

Oma valokuva
kirjoittaja on ahtaaja, AY-aktiivi, sosialidemokraatti, vapaa-ajattelija, kuntapoliitikko Helsingissä ja perheenisä eli stadilainen Duunari

22.6.2016

Sananen sanan- ja muusta vapaudesta

Elämme aikaa, jolloin erilaiset paineet ohjaavat keskusteluja. Tämä ilmenee monin eri tavoin Suomessa. Jo kahdeksan vuotta jatkunut talouden heikko tila muokkaa asenteita valtaapitäviä, verojärjestelyjä tekeviä yrityksiä ja henkilöitä kohtaan. Toisaalta se muokkaa myös mielipiteitä esimerkiksi ammattiyhdistysliikettä kohtaan. Maahanmuuttajien määrän voimakas kasvu aiheuttaa talousvaikeuksien keskellä monenlaista painetta. Usein kritisoidaan ihmisiä vaikka tulisi kritisoida ilmiöitä ja asioita.

 Sananvapautta pohditaan laajalti. Kuuluuko sananvapauteen myös oikeus loukata esimerkiksi uskontoa? Asia nousi Suomessa keskusteluihin Charlie Hebdo-lehden toimitukseen kohdistetun terroriteon jälkeen. Toisaalta tuomittiin teko, mutta melko nopeasti nousi esiin se, ettei sananvapauteen kuuluisi uskontojen kritisointi.

Miksi ei? Uskonnot ovat kautta aikain olleet valtaa pitäviä instituutioita monissa maissa. Niillä on hallittu kansoja halki historian. Eikö ole ollut jo vuosisatoja tapana kritisoida ja ivata vallankahvassa olevia? Kieltämällä uskontojen tai uskomusten kritisointi ei ole enää sananvapautta maailmassa, jossa uskonnon varjolla kuitenkin tapetaan, kidutetaan, raiskataan ja painostetaan ihmisiä.

 Helmikuussa pohjoismaisten humanistien kokouksessa Tukholmassa ja huhtikuussa Tallinnassa pidetyssä rationalistien kansainvälisessä konferenssissä nousi esiin asia, joka ei ole noussut Suomessa keskusteluun. Liberaalin ajattelumme myötä on islamismi hiipimässä vaivihkaa Eurooppaan. Ruotsissa Tukholman lähiöissä naisia painostetaan käyttämään huntua kaduilla kymmenien vuosien rauhaisan sekulaarin elon jälkeen. Englannissa on tahoja, jotka pohtivat osittaisen sharia-lain käyttöönottoa. Suomessa maahanmuuttajamiehiä painostetaan perjantairukouksiin moskeijoihin. Uskonnottomat maahanmuuttajat ovat peloissaan kehityksestä, jossa moskeijoita nousee pitkin Eurooppaa. Samalla me suvaitsevaisiksi itseämme kutsuvat suvaitsemme myös ihmisten painostuksen ja ihmisoikeuksien mahdolliset rajoitukset ”osana kulttuuria”. On vaikea avata keskustelua aiheesta, jota pidetään lähtökohtaisesti tabuna. Poliittisen vasemmiston on lienee vaikea nähdä metsää puilta tässä yhteydessä. Ei tahdota leimaa syrjivästä ja rasistisesta politiikasta. Eikä kuulukaan toimia niin.

 Mutta miten suhtaudutaan esimerkiksi moniavioisuuteen? joka on avioliittolain mukaan kiellettyä. Entäpä lapsivaimot? Voiko hiukan toisella kymmenellä oleva vaimo olla raskaana? Uskonnon ei tulisi muodostaa mahdollisuutta lain rikkomiseen. Ei islamismi ole ainut haaste sekulaarille Suomelle tai Euroopalle. Välimeren maissa on katolisen kirkon asema ollut pitkään yhteiskunnan huipulla. Puola on luisunut lähes täysin maallisesta yhteiskunnasta toiseen ääripäähän kommunistisen vallanpidon lakattua. Suomessakin tarvitaan järjestöjä, jotka auttavat uskontojen uhreja. On usein esiin noussutta, että lahkoissa naista pidetään lähes synnytyskoneen ja kodinhoitajan asemassa. Avioliittoja järjestetään ja niin edelleen.

 Olin itsekin taannoin pohtimassa Tuomas Enbusken ohjelmassa tämän suuntaisia ongelmia mainostelevision aamulähetyksessä. Aiheesta maahanmuuttajien osalta keskusteltaessa nousi esiin se, että leimakirveessä lukee usein rasismi, suvaitsemattomuus ja muut kielteiset seikat. Kaikki edellä mainitut ovat kielteisiä asioita. Itseäni pidän melkoisen suvaitsevaisena, jopa liberaali-humanistina. En kielteisenä. Pidän kielteisenä sitä, että esimerkiksi maahanmuuttajanaisten kotoutumista ja siihen ehdottoman tärkeänä osana kuuluvaa suomenkielen opetusta jarruttaa usein uskonnolliset, patriarkaaliset arvot.

 Naisten ja miestenkin tulisi ehkä pohtia enemmän kuten bangladeshilainen ihmisoikeusaktivisti Taslima Nasrin sanoi puheenvuorossaan huhtikuussa Tallinnassa: ”Feminismiä ei voi olla ilman ateismia, sillä kaikki uskonnot ovat naisvastaisia.” Asioista tulee voida keskustella ja valtaapitäviä tulee voida arvostella. Sananvapaus on tärkeä arvo, etenkin vaikeina aikoina. Ihmisoikeudet ovat universaaleja ja sekulaareja. Niitä ei tule uskomuksilla rajoittaa. Näitä sanoja voi kukin pohtia kesän toivottavasti lämpinä iltoina.

Hyvää kesää kaikille!

Jape

kirjoitus on julkaistu aiemmin  Uskomaton-lehdessä nro 1/2016

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti