Yleiskaava, joka ei voinut miellyttää

Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti tänään hyväksyä esityksen Helsingin uudeksi yleiskaavaksi.
Asiakirjaan tehtiin monia muutoksia matkan varrella, mutta ne ovat kuitenkin vähäisiä siihen verrattuna mikä olisi ollut palautteen antajien tahto. Itsekin monissa eri tilaisuuksissa ihmisiä tavaten, sähköposteja lukien, puhelinkeskusteluja käyden ja itsekseni sekä valtuustoryhmätoverieni kanssa pohtien olen kantaa tähän valtuustokauden yhteen merkittävimmistä asiakirjoista hionut.
Tämän lisäksi on neuvotteluja käyty poliittisten ryhmien välillä, sillä demokratiassa ei ainakaan tällä hetkellä ole millään poliittisella ryhmällä yksinvaltiutta Helsingissä.

Jos kerran on niin hirmuisesti työstetty, niin miksi sitten ei se asiakirja voi miellyttää?

Yhtenä syynä on tilanne, jossa päättäjät joutuvat pohtimaan tätä dokumenttia ei vain nykyisten, vaan myös tulevien helsinkiläisten kannalta.

Meillä demariryhmässä on suurena huolena asumisen hinnan nousu Stadissa. Miten kaikilla olisi varaa omaan kotiin? Vaikka vuokralla.

Yhtenä ratkaisuna tähän teimme noin vuosi sitten ryhmänä aloitteen asuntojen tuotannon määrän noususta 7000 asuntoon per vuosi. Tuo aloite kaatui valtuustossa, mutta Asumisen ja siihen liittyvän maankäytön toteutusohjelmassa se on jo totta vuoden 2019 alusta. Tämä siis, mikäli valtuusto huomenna hyväksyy kaupunginhallituksen esityksen.

Joku saattaa vielä muistaa vielä puheenvuorojani Meri-Rastilan Länsirannan osayleiskaavan käsittelystä. Olin silloin ja olen vieläkin sitä mieltä, että stadilaiset tarvitsevat virkistysalueensa ja kaupunki keuhkonsa.

Lisäksi yleiskaavaehdotukseen ovat vaikuttaneet myös liikennejärjestelmä, työpaikka-alueet kuten Herttoniemen, Roihupellon, Tattarisuon, Viikinmäen ja Pitäjämäen teollisuusalueet. Helsinki tarvitsee työpaikkaomavaraisuutta.

Historiallisesti arvokkaita rakennuksia ja rakennettuja ympäristöjäkin tulisi suojella luontoarvojen ohella.

Yleiskaavaehdotus on siis kopromissi, jonka nämä kaikki tarpeet synnyttävät.
Eikä tässä vielä kaikki. Yleiskaavaehdotuksen uusi esitysmuoto on antanut alusta lähtien palstatilaa mediassa, sosiaalisessa ja muussa sekä mielikuvituksissa väärinkäsityksille.
Ajatus hehtaarin kokisista pikseleistä esitystapana ei ole huono, mutta viestintä siitä mihin sillä pyritään ei ole onnistunut. Yleiskaavan ei tulisi olla senttimetrin tarkka asiakirja. Asemakaavoitus tekee sen. Tulevaisuudessa tekniikka myös mahdollistaa sähköisiä palveluita kaupunkilaisille liittyen uuteen esitysmalliin.

Tässä hiukan taustoja yleiskaavan käsittelystä Helsingissä. Toivottavasti se hiukan helpottaa niiden noin 630000 helsinkiläisen tiedonjanoa siitä, miksi yleiskaava ole juuri sitä mitä oltaisiin haluttu.

Ymmärrän myös ne kriittiset puheenvuorot. Kyllä.

Olen silti luottavainen siihen, että esitetyssä muodossa uusi yleiskaava on, mikäli valtuusto sen aikanaan hyväksyy Helsingin ja sen asukkaiden, nykyisten ja tulevien parhaaksi.

Jape